Kun olin saanut tarpeekseni mallibisneksen arvomaailmasta ja matkustelusta, suostuin kosintaan ja käväisin naimisissa. Häistä en muista juuri mitään; äitini soitteli sosiaaliviranomaisille ja uhkasi ampua minut alttarille. Sain mieheltäni häälahjaksi Kalevala-korun, joka tarun mukaan oli "naisen suojelija". Laitoin sen hääpuvun alle kaulaani ja toivoin, että jos minua ammuttaisiin, luoti osuisi riipukseen joka pysäyttäisi luodin. Kirkon ovilla oli siviilipukuisia poliiseja vartiossa. He olivat valmiit poistamaan äitini, jos tämä pyrkisi paikalle, jos tunnistaisivat hänet annettujen valokuvien perusteella.

Halusin kovasti olla hyvä vaimo. Mieheni tyytyi olemaan oma itsensä. Tein paljon asioita hänen unelmiensa toteuttamiseksi, mutta jouduin luopumaan itselleni tärkeistä asioista. Myös mieheni äiti oli häikäilemätön minua kohtaan. Päätin, että minua rakastettaisiin enemmän jossain toisaalla.