Menestys vaatii itsekuria, halua tehdä paremmin, enemmän. Kohtaaminen ”Elastisen” kanssa tänään sai miettimään menestyksen salaisuutta. Paitsi ettei se ole salaisuus. Se vaatii tahtoa, kuria ja luonnetta. Näkyväthän nämä uudessa opetussuunnitelmassa?!... Kuka on sanonut, että ”jokainen on hyvä sellaisena kuin on”? Ymmärrän pointin, mutta kukaan ei mielestäni ole hyvä sellaisenaan. Pitää tehdä töitä. Pitää olla kurinalaisuutta, halua kehittyä, kykyä vaatia itseltään. Aktiivinen oppiminen ei synny itsestään, vaan tarpeesta saavuttaa jotakin. Päämäärät ja tavoitteeet ovat tärkeitä. Kyky pakottaa itsensä suorittamaan myös työläiltä ja epämiellyttäviltä tuntuvia asioita on ensiarvoinen. 

Oma väittämäni on, että menestymisen takana on usein myös jonkinasteinen trauma tai turhautuminen. Ihmiselle pitää syntyä sisäinen tarve ”näyttää”, muuttaa jotakin tai todistaa arvonsa. Joskus trauma on liian suuri kannettavaksi, joskus se on generaattori menestymiseen. Esitän siis hypoteesin, että pienet traumat ovat kehitykselle välttämättömiä. Usein menestyjän taustalta löytyy pahoinpitelyä, koulukiusaamista, köyhyyttä tai vaikkapa jokin vamma, jonka ihminen on kääntänyt voitokseen. Osa traumoista kuuluu elämään, kaikelta ei pidä suojella. Kaikki tapaukset eivät tietenkään saa onnellista loppua, mutta monen menestyjän tausta on poikkeama ”normaalista”. 

Mistä siis syntyvät tulevaisuutemme tekijät ja vaikuttajat? Tulevaisuudessa ihminen ja teknologia sulautuvat yhteen, robotit syrjäyttävät perustyöläiset ja erilaiset älylaitteet tarkkailevat kehoamme tuottaen dataa ohjaamaan toimintaamme. ”Ole kuusalla”, älä koskaan tyydy keskinkertaisuuteen, lienee ohjeeni ellen ole jo aivan pudonnut kehityksen kelkasta. Älä koskaan tyydy olemaan oma itsesi. Kehity.