Ennen jumalanpalveluksen alkua ehdimme hieman jaloitella kirkossa. Yritin ottaa alttarista taiteellista/hienoa kuvaa, mutta en osannut, ja lisäksi kuvaan ehti eräs pikkuinen :-)

WP_20150726_09_52_19_Pro%5B1%5D.jpg

Mielestäni lasta pitää totuttaa siihen, että joskus vain on pakko olla paikallaan ja hiljaakin. Avuksi olin ottanut katselukirjan, karkkitutin ja muutaman lelun. Hätäapuna toimi sitten myös koko muu käsilaukun sisältö. Myös käsipaperia kannattaa varata aina mukaan.

PicMonkey%20CollageKirkko3.jpg

Ehtoollisen aikana lapsi sai liikkua vapaammin, koska kirkossa oli muutenkin edestakaisin liikkuvia ihmisiä. Mielestäni kenenkään ei pitäisi antaa lapsensa pilata toisten häitä, konfirmaatiota jne tärkeää juhlaa elämöinnillään, vaan tarvittaessa lapsen kanssa täytyy siirtyä pois kirkkosalista. Mekin kävimme välillä eteisen puolella - siellä tuli kiivettyä muutamaan kymmeneen kertaan rappukäytävää. Monista kirkoista löytyy myös leikkihuone.

PicMonkey%20CollageKirkko1.jpg

Mielestäni on tärkeää lapsen ymmärryksen kehittyessä myös kertoa hänelle, millaisiin asioihin kirkon tapahtumat liittyvät ja mitä ajatuksia jumalanpalveluksessa käyntiin sisältyy. Näin lapsi tietää, että kyse ei ole vain "tylsästä" jutusta tai "aivan turhaa".

PicMonkey%20CollageKirkko2.jpg

Me olemme aivan "tavallinen" perhe; kuulumme tavalliseen evankelisluterilaiseen kirkkoon ja yritämme toimia oikeudenmukaisesti ja rakastavasti - emme koe olevamme sen "parempia" uskovaisia, vaikka ehkä haluaisimme. Lapsia "poppoossamme" on paljon, mutta se ei ole uskontoon liittyvä juttu meillä, vaan olemme hassunkurinen uusioperhe.