Tämä blogi on minun hömppäjuttuni, mutta ajattelin nyt kirjoittaa vähän vakavampaakin asiaa. Minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta ehkä muutkin miettivät tällaisia aiheita.

WP_20151107_09_14_45_Pro%5B1%5D.jpg

Murrosikäisille nuorille aikuisten vuorovaikutus parisuhteessaan, sekä perheen sisäinen vuorovaikutus näyttäytyvät omalla tavallaan. Sen keskellä nuori kapinoi hyvää tarkoittavia aikuisia vastaan ja hakee uusia ihailun ja kiintymyksen kohteita ympäriltään, pystyäkseen irrottautumaan lapsuuden äiti- ja isäsuhteista. Nykypäivän lapsella saattaa olla ympärillään useita aikuisia, isä- ja äitipuolia jne, ja kiintymyssuhteen laadun mukaan irrottautumistyötä on tehtävä ehkä näistä kaikista? Vai voiko joskus esim. uusi isäpuoli toimia siirtymäobjektina ja idolina murrosikäisen irrottautuessa omasta biologisesta isästään?

WP_20151107_09_12_30_Pro%5B1%5D.jpg

Mikä ratkaisee, millaisia ominaisuuksia nuori valitsee osaksi identiteettiään?

WP_20151107_09_11_22_Pro%5B1%5D.jpg

Eriksonin teorian mukaan (teoria kahdeksasta psykososiaalisesta kehitysvaiheesta) murrosiän keskeinen kehitysvaihe on joko identiteetin rakentuminen, tai sen epäonnistuessa, roolien hajaannus. Tämän kehitysvaiheen onnistuessa syntyy Eriksonin mukaan uskollisuus.

WP_20151107_09_10_11_Pro%5B1%5D.jpg

Winnicott esittää, että äiti on lapsen ensimmäinen kasvuympäristö ja samalla tärkeä kiintymyssuhteen perusta. Uskon että myös äitipuoli voi olla tällainen. Murrosiässä nuori pyrkii Winnicottin sanoin tahallaan vahingoittamaan tätä kiintymysobjektia, mutta objekti (aikuinen) ei tuhoudu, vaan osoittautuu olevan lapsen omnipotenssin ulkopuolella. Siksi Winnicott uskoo, että tärkeintä on, että vanhemmat pysyvät hengissä nuoren murrosiän yli, koska vanhemman menettäminen voi olla riski kehitykselle. Tässä kohdin mietin tietenkin myös avioeroprosesseja tällaisena menettämisenä nuoren kohdalla.

WP_20151107_09_13_21_Pro%20%283%29%20%28

Meillä kysytään, miksi täällä saa ottaa etikkakurkkuja purkista omalla haarukalla, kun "toisessa kotona" ei saa. Ei täällä saa! Mutta koska periaatteeni kuuluvat kuuroille korville (olenko siis kelvoton objekti?!), keskityn pysymään hengissä. Joskus on silti vähän epätodellinen olo :-)