Muutamassa kuvassa onkin jo vilahdellut uusi perheenpää "Rekku", paremmalta kutsumanimeltään Obama. Ja sitten on vielä se hieno nimi.... Kun lapsen ja koiran katseet kohtasivat, loppuelämämme oli sinetöity. Ja hyvä niin. Itse olen kasvanut lemmikkien parissa, ja saman haluan tyttären kokevan. Puput ovat edelleen meille tärkeitä, mutta vanhin niistä saatettiin "vihreämmille niityille" Minna Parikan kenkälaatikossa muutama viikko sitten, ja koska vastuunkantamisen halu on neidillä vain vahvistunut pupujen kanssa kyllästymisen sijaan, annoin periksi. Kertakaikkiaan luovutin :-)

Obama on kiinanharjakoira. SE karvaton koira mutta karvallinen versio. Tää jos mikä on naisten logiikkaa?!?! 

Hänen korvansa pitäisivät jäädä kokonaan pystyyn. Olemme opetelleet teippaamaan. Mutta en tiedä jatkammeko. Hän on suloinen myös luppakorvaisena!

Ja hän rakastaa pupujen jekkupalloa, josta tipahtaa palkintoherkku kun aikansa pyörittelee. Puput saavat sitten uuden pallon! Koska ihan oikeasti pupuillakin on kulunut tovi jos toinenkin pallon kanssa.

Pelaamiseen tuli nyt tiukemmat rajat!?

Obama nukkuu yöt omassa pedissään. Mutta....ainut asia mitä päätin, oli että koira EI TULE meillä koskaan sänkyyn...

Töissä edustamassa:

Esiintymisharjoittelua:

Obamaa kiinnostavat "isojen poikien lelut", ei mitään luikkuluita!