PÄLVIKALJU:

Muutaman vuoden välein pälvikaljuni on sekoittanut "kauneudenhoitorutiinini". Hiuksia lähtee äkillisesti yhdestä tai useammasta kohtaa, ja karvattomat laikut (1-6 cm) tirkistävät päänahasta muutaman viikon. Sen jälkeen hiukset ovat ainakin tähän asti kasvaneet takaisin. Ensin tulee sänki, joka puskee läpi kaikista kampauksista ja muusta hiuspeitteestä. Uudet hiukset ovat järkyttävän jäykkää materiaalia, eikä niiden peittely aina onnistu. Edelleen olen sitä mieltä, että monella muulla on vakavampia sairauksia; pälvikaljuun ei kuole, eikä sen aiheuttamaan häpeäänkään. Asiasta huomauttajille olen sanonut, ettei minulla ole syöpä - onneksi- vaan tällainen puoliharmiton juttu. Kertominenn on mielestäni ollut hyvä asia; olen samalla saanut jakaa viestiä siitä, että kauneus ei ole niin vakava asia. Entisenä missinä tämä on minulle tietenkin tympeä asia, mutta samalla koen vähentäväni esimerkiksi kohtaamieni nuorten ulkonäköpaineita. Terveys on kauneutta tärkeämpää. Ja jos ei ole koiraa karvoihin katsominen, niin ihmiselläkin muut ansiot ja ominaisuudet ovat paljon merkityksellisempiä. Olen kokeillut pälvikaljuun kortisonivoidetta, niasiiniliuosta ja päänahan hierontaa. Ehkä turhaan. Stressin vähentäminen voisi toimia......?

SILMÄVAMMA/ LASIAISVAURIO:

Kun meidän "Rekku" oli aivan pieni, otin hänet ulkoiluaitauksesta sillä seurauksella, että hän hyppäsi korkkiruuvin lailla täysillä pikkupennun uskomattoman kovilla voimillaan silmääni. En tiedä osuiko kuono vai otsa. Tipahdin jaloiltani maahan. Sain keskivaikean silmävamman. Useammassa yksikössä sitä tutkittiin. Ja varmasti parhaalla mahdollisella tavalla parhaiden asiantuntijoiden voimin. Kaksi vuotoa siinä osassa silmää, missä näkyy onko sini-, ruskea- vai vihersilmäinen. Ja monia ruhjeita silmänpohjassa. Lopputuloksena diagnosoitiin silmän lasiaisen vamma, jota ei voi korjata (joku leikkaus ehkä, jossa lasiainen poistetaan pienen viillon kautta ja sitten pitkä asentohoito - en tiedä mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa) ja iso riski verkkokalvon vaurioitumiseen. Luulin, että nykyään voidaan vaihtaa lähestulkoon vaikka koko pää, mutta juuri tähän vammaan ei ole tarjolla luotettavaa hoitoa. Näkö onn parantunut alkutilanteesta jonkin verran; lasiaisneste uusiutuu pitkän ajan kuluessa. Mutta lähinäköni on heikentynyt, vaikka molemmissa silmissä mitattu näkö on normaalia tasoa. Jotenkin silmät eivät kuitenkaan pelaa yhteen toivotulla tavalla. No, useampaakin eri asiantuntijatahoa kuultuani hain Prismasta halpislasit, joilla näen lähelle paremmin. Se riittää. Jälleen toistan että monilla on paljon vakavampia sairauksia. Olen 18-vuotiaana katsonut haulikon piippuun, ja olen hengissä edelleen.... Silmäpulma ei järisytä siksi kovinkaan isosti. Onneksi näen hyvin ajaakseni autolla ja muutenkin arki toimii kuten ennen. Ja koira on maailman ihanin! Oma syy kun menin "silmä edellä" aitauksesta ottamaan! Lääkärit kysyivät, että " Oih, miten iso koira teillä on?" No...noloa, mutta "Rekkuhan" on kääpiörotua, ja pentuna painoi ehkä 3kg, .... Mutta silmään sinkouituneena tuhon määrä sattui olemaan tämä. Kuitenkin, olen pian 50v, eikä minulla ole ollut silmälaseja ennemmin, saati sitten mitään "oikeita sairauksia", jioten täytyy nyt kestää ja olla onnellinen kaikesta siitä, mitä on. "Summa summarum": elämä on mitä on. Ja: ei tämä ole niin vakavaa!